Elokuussa nähdään Tarton laululavalla jotain ainutlaatuista, kun neljä vuosikymmentä uinunut rockooppera Johnny herätetään henkiin uudistuneena ja entistä ehompana.
Mihkel Truman
Kun Kalju Komissarovista tuli vuonna 1974 Viron kansallisen nuorisoteatterin pääohjaaja, otti tuohon saakka Voldemar Panson oppilaan Mikk Mikiverin johtama teatteri täysin uuden suunnan. Ja vaikka Mikiverillä oli jo ollut nykyaikaisempia teemoja verrattuna Panson ”ikuiseen ihmisyyteen”, niin Komissarov toi yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset suoraan teatterin lavalle. Ymmärrettävästi se ei tarkoittanut sitä, että neuvostovalta olisi noiden aiheiden tuollaisen käsittelemisen toivottanut tervetulleeksi. Semminkään, kun Komissarovin teatterille oli tyypillistä šokeeraaminen, suuret tunteet, terävät hahmot ja tuon aikaisessa Neuvosto-Viron teatterissa poikkeuksellinen nuorten massakulttuurin, erityisesti popmusiikin käyttäminen.
Komissarovin ensimmäinen niin sanottu puolimusikaali oli Oliver ja Jennifer, joka perustui Erich Segalin menestyksekkääseen Love Storyyn ja tuli Nuorisoteatterin lavalle vuonna 1972. Näytelmän musiikkinumeroista vastasi nuori säveltäjä Olav Ehala. Oliveriä ja Jenniferiä terävämpi oli Abby Mannin elokuvaan Kohus Nürnbergis pohjautuva vuonna 1975 valmistunut Protsess, jota teatterintutkija Jaak Rähesoo on kutsunut Komissarovin pääohjaajan manifestiksi. Yleisön vetonaulaksi oli näytelmään otettu yhtye Ruja, joka esitti siinä Rein Rannapin alkuperäistuotantoa.
Lokki Joonatanista Johnnyksi
1970-luvun loppupuolella sekä Komissarovin että vuonna 1975 Nuorisoteatterin dramaturgiksi tulleen Mati Untin lumosi vuonna 1973 viroksi ilmestynyt Richard Bachin symbolinen kertomus Lokki Joonatan. Vuonna 1979 päätettiinkin tuoda tarina lavalle rockoopperana Johnny, jonka musiikillinen tuotanto jätettiin tuolloin jo Nuorisoteatterin musiikillisena johtajana työskennelleelle Olav Ehalalle. Myös tuon näytelmän kohdalla pidettiin tärkeänä ottaa mukaan jokin rockyhtye, ja valinta osui jälleen Rujaan. Koska aikaa uuden musiikin tekemiseen oli vähän, kääntyi Ehala Rujan tuolloisten säveltäjien Margus Kappelin ja Jaanus Nõgiston puoleen ja pyysi heitä tekemään osalle tekstejä sävellykset. Ilmeisesti aikaa oli vähän jopa kolmelle säveltäjälle, sillä lopulta jotkut kappaleet teki myös Peeter Volkonski.
Rockoopperan libreton kirjoittivat Unt ja Komissarov, jotka käyttivät Bachin tarinan lisäksi Giordano Brunon, Janusz Korczakin, George Bernard Shaw’n, Jean Anouilh’n, Marie Underin, August Sangan ja Juhan Viidingin tekstejä. Johnnyn ohjaus uskottiin Viron televisiossa ohjaajana työskentelevälle Eero Spriitille.
Johnnyn oli tarkoitus saada ensi esityksensä Salmen kulttuurikeskuksen lavalla 20.3.1980, mutta koska tuolloinen kulttuurineuvosto piti sitä ”vielä raakileena”, saatiin Johnny yleisön eteen vasta 2. huhtikuuta. Huolimatta siitä, että Spriit on myöhemmin väittänyt, että lisäharjoitusaika oli myös näytelmälle hyödyllinen (näytelmä oli teknisesti melko vaikea – lavalle oli esimerkiksi rakennettu tuon aikaisiin oloihin uudenaikainen tulirengas, jota käytettiin muun muassa esittämään Giordano Brunon polttoroviota), niin ensi-illan siirtämisen todellinen syy oli kuitenkin näytelmän ideologian ongelmallisuus. Näytelmässähän käsiteltiin lähinnä yksilön vapauden ja yhteiskunnallisten normien vastakkainasettelua, jonka esille nostamista neuvostovalta ei tahtonut suvaita.
Yleisön suuresta kiinnostuksesta rockoopperaa kohtaan kertovat asianosaisten kertomukset pitkistä lippujonoista Salme-kadulla, sillä Johnnya esitettiin suhteellisen vähän ja harvoin – vuonna 1980 kaikkinensa kymmenen kertaa. Vuotta myöhemmin näytelmä lämmitettiin uudelleen, mutta myös silloin se katosi melko nopeasti ja huomaamattomasti ohjelmistosta. Sillä kertaa lopullisesti.
Johnny ei vaipunut kuitenkaan kokonaan unholaan lähinnä Olav Ehalan laulujen ansiosta, jotka tulivat ennen kaikkea kiitos Rujan myös erillisinä tunnetuiksi – esimerkiksi August Sangan teksteihin pohjautuvat Laul surnud linnust ja Laul võimalusest sekä Juhan Viidingin tekstiin pohjautuva Ma mustas öös näen… Kahta ensin mainittua kappaletta ei haluttu kuitenkaan soittaa edes radiossa. Nimittäin niistä ensimmäistä pidettiin epäilyttävänä huolimatta siitä, että Sang itse oli pyhittänyt laulun pohjana olevan runon ”ensimmäisten vallankumouksellisten muistolle” (ymmärrettävästi hän oli siten yrittänyt vain taata tekstinsä julkaisemisen), ja toista, jossa käsiteltiin välillisesti Jeesusta, kutsuttiin suoraan uskontopropagandaksi. Molempien teosten taltioinnit suunnattiin suoraan Viron radion arkistoon.
Vuoden 1980 Johnnyn rooleissa vuorottelivat Urmas Alender ja Andres Ots, riikinkukkoa esitti Merle Talvik, äitiä Maret Mursa, isää Lauri Nebel, Jeanne d’Arc’ia Helene Vannari, Giordano Brunoa Guido Kangur sekä Janusz Korczakia Peeter Volkonski. Mukana olivat myös Jüri Aarma ja Paul Laasik.
Johnny vuosimallia 2021
Tänä vuonna 5. elokuuta Tarton laululavalla ensi esityksensä saava Johnny ei ole kuitenkaan 40 vuoden takaisen esityksen uudelleenlämmittely tai kopio. Tätä ei ensinnäkään siksi, että nyt on mahdollista käsitellä yhteiskunnan (ja perheen ja ystävien) vaatimuksia ja odotuksia yksilöä kohtaan paljon suorasanaisemmin ja monipuolisemmin, minkä johdosta uusi ohjaus on täsmälleen yhtä terävä ja mukaansatempaava kuin alkuperäinen. Kun tähän lisätään vielä lähes 65 metriä leveä ja kymmenen metriä korkea lava sekä tarinan kertomisessa käytettävät erilaiset visuaaliset ratkaisut, on selvää, että kyseessä on suurisuuntainen tuotanto.
Tarinan uuden kertomistavan rinnalle jää Olav Ehalan, Margus Kappelin, Jaanus Nõgiston ja Peeter Volkonskin ajattoman vaikuttava musiikki juuri sellaiseksi, niin kuin se oli neljä vuosikymmentä sitten. Kirsikkana kakulla on se, että kaikissa kuudessa esityksessä on mukana rockyhtye, jossa musisoivat suurilta osin samat miehet, jotka olivat myös vuoden 1980 esityksessä – eli kosketinsoittajat Olav Ehala ja Margus Kappel, basisti Priit Kuulberg ja kitaristi Jaanus Nõgisto. Heitä auttamassa ja oman panoksensa antamassa ovat rumpali Toomas Rull, kitaristi Ain Varts ja laulaja Mikk Tammepõld.
Koko Johnnyn musiikki tallennetaan myös tuplavinyylille, joka ilmestyy ensi esitykseen mennessä. Rockoopperan alkuperäisversion muistelemiseksi tulee levylle myös valikoima Urmas Alenderin ja Rujan esittämiä kappaleita.
Uuden Johnnyn libreton ovat kirjoittaneet Mihkel Truman ja Birk Rohelend, ohjaaja on Ain Mäeots, lavastaja Karmo Mende, musiikillinen johtaja Olav Ehala ja koreografi Marika Aidla. Pääosissa ovat Franz Malmsten, Liis Lass, Jan Uuspõld ja Liina Vahtrik sekä muissa rooleissa Anne Reemann, Liisa Pulk, Ott Raidmets, Kaarel Pogga, Marta Laan, Jaanus Tepomees, Laura Kalle ja Lauri Liiv. Näyttelijöiden lisäksi lavalla on myös viisikymmenhenkinen, Markus Leppojan johtama Tarton nuorisokuoro.
Tarton laululavalla vain kuutena elokuun iltana esitettävästä rockooppera Johnnysta tulee varmasti kuluvan vuoden suurin teatteri- ja musiikkitapahtuma Virossa.
Lue lisää rockooppera Johnnysta tästä
Artikkeli on ilmestynyt viro.nyt -kulttuurilehden julkaisussa 2/2021.
