Yksi Tallinnan tärkeimmistä maamerkeistä, Viru-hotelli, juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Siihen on mahtunut monenlaisia käänteitä kulloistakin aikaa heijastellen.
Sakari Nupponen
”Eesti rahva sümbool.” Näin otsikoi Eesti Ekspress 29.4.1994 uutisanalyysin Hotelli Virun yksityistämisestä ja myymisestä suomalaisille.
Viru on virolaisille symboli ja muistutus Suomesta. Viru on suomalaisille Viron matkailun symboli – jossain vaiheessa suorastaan synonyymi – samanlainen kiintotähti kuin m/s Georg Ots 1980-luvulla, kirjoittaa Virun historiaa tutkinut Sakari Nupponen.
Virua ei olisi ilman Urho Kaleva Kekkosta, kenties kaikkien aikojen rakastetuinta suomalaispoliitiikkoa Virossa. UKK nautti varauksetonta kansansuosiota virolaisten parissa poikettuaan Puolan-matkaltaan Tallinnaan, Tarttoon ja Käärikuun kevättalvella 1964. Hän pelasi Lennart Meren sanoin ”hyvin elegantin erän Neuvostoliiton ulkoministeriön kanssa”.
Laivalinja Helsingistä Tallinnaan avautui jo vuonna 1965, vaikka Kekkosen ystävä Nikita Hruštšov oli syösty vallasta, ja tilalle olivat nousseet kylmän sodan toteemit Leonid Brezhev, Nikolai Podkornyi ja Aleksei Kosygin.
Laivalinja kuljetti Viroon ennätykselliset 15 000 matkustajaa vuodessa (Huom! nyt sama määrä tulee yhtenä kesäpäivänä).
Inturist halusi valuuttaa
Turistiryntäys vaati lisää uutta hotellikapasiteettia. Yleisliittolainen Inturist-ketju halusi omasta puolestaan rahastaa kovan valuutan tuojat.
Suurhotellin rakennusurakka meni yllättäen savonlinnalaiselle Repo Oy:lle, joka oli työllään Kajaanisssa vakuuttanut neuvostotilaajat, ja saanut myös kommunistijohtoisen Rakennusliiton puolelleen.
Rakennnusmiehiä tulikin erityisesti Kainuusta. Monelle se oli elämän ensimmäinen ulkomaan- ja lentomatka, jollei ollut aiemmin palvellut YK-joukoissa. Yleensä niiltä kolkilta lähdettiin Ruotsiin ja jäätiin sinne. Tältä keikalta moni toi palatessaan morsiammen.
Viina virtasi ja lempi leiskui, mutta suomalaisia pidettiin ahkeruutensa ja työtapojensa vuoksi työn sankareina. Hotelli valmistui kolmessa vuodessa, vaikka suuret suomalaiset kilpailijat ja niiden rahoittajapankit ajoivat Revon konkurssiin. Vastaavanlaisten turistihotellien valmistuminen Latviaan ja Liettuaan kesti neuvostovoimin 6–8 vuotta.
Kalusteet olivat suomalaista designia. Samankaltaista sisustusta voi aistia Suomen 100-vuotisjuhlavuonna uudelleen avatusta Vääksyn Hotelli Tallukasta tai Keminmaan Hotelli Käpylästä, joka on Virun ikätoveri sekin, ja ottanut 70-luvun teemakseen.
Kekkonen ei enää koskaan käynyt Virossa. Suomeen Virun yhdisti shaahi Reza Pahlavin ja shaahitar Frar Diban virallinen vierailu, joskaan Virossa heitä ei otettu vastaan epäystävällisesti. Kommunistipomojen lisäksi Virossa vieraili laulujuhlien aikaan muiden muassa moninkertainen ministeri Johannes Virolainen.
Tavalliselle suomalaiselle tutuimmaksi tulivat Valuuttabaari ja toisen kerroksen ravintolasali, jossa tarjoiltiin puoli- ja täyshoitoon kuuluneet aamiaiset, lounaat ja päivälliset.
Virolaisille halutuimmat paikat, ruplapaikat, kuten Grill-Baar, Kohvik ja Kondiiter, jäivät suurimmalle osalle suomalaisista vieraiksi.
Kaupungissa oli toki muitakin ravintoloita, jotka olivat jo 1980-luvulla suomalaisten suosikkeja, mutta esimerkiksi Vana Toomas Raatihuoneentorilla, hehkuviinipaikat Neitsitorn ja Karoliina sekä Kaubamajan humppaliiteri Kevad lopetettiin jo vuosia sitten. Klassikoista ovat sen sijaan säilyneet esimerkiksi herkkusuiden Gloria ja dekadentti Valli Baar.
Viru suomalaisomistukseen
Viron itsenäistyttyä uudelleen 1991 alkoi moskovalaisyritysten kansallistaminen ja yksityistäminen. Listalle tuli myös valtionyhtiöksi muuttunut RAS Viru.
Kaikkien hämmästykseksi huutokauppaan keväällä 1994 ilmestyi vain yksi ostaja, vaikka kiinnostuneita oli ollut. Suomi oli vielä syvällä lamassa, ja suuret rahoittajat yksi toisensa jälkeen vetäytyivät riskialttiiksi koetusta hankkeesta.
Ostaja oli AS Harmaron, jonka takaa löytyi vuorineuvos Ilpo Kokkilan ja hänen liikekumppaniensa SRV Viitoset. Kun ostajayhtiö oli Viroon rekisteröity osakeyhtiö, sen ei tarvinnut maksaa heti koko kauppasummaa, vaan vain 20 prosenttia. Loppuosalle sai huokeaa valtion lainaa.
Ilmassa oli skandaalin käryä. Kauppasumma oli vain 145 miljoonaa kruunua eli 60 miljoonaa markkaa (nyt alle 10 miljoonaa euroa). Osakeyhtiön toiminnasta vastasivat liikemies Alvar Ild ja Neuvosto-Viron viimeinen kommunistinen pääministeri Indrek Toome.
Aivan puskista SRV ei tullut. Se oli aiemmin ollut yhtenä osakkaana neuvostoliittolais-suomalaisessa yhteisyrityksessä Palace-hotellissa. Lisäksi se oli rakentanut Rakveren lihakombinaatin vuonna 1987.
Pääjohtajaksi palkattu entinen Cumulus-johtaja Yrjö Vanhanen ryhtyi määrätietoisesti siivoamaan hotellin ”asemahalliluonnetta” ja karsimaan talon tappiollisia toimintoja. Varieteen ja konditorian lopettaminen oli virolaisille karvas pala.
Hotellia uudistettiin kerros kerrokselta tulorahoituksella. 705 työntekijästä 500 sai lopputilin.
Virun historia on tallennettu
Ennen suomalaisomistusta oli vuoden 1993 remontissa mennyt toisen kerroksen Virmalised-niminen (Revontulet) massiivinen lasitaideteos. Vuoden 2002 30-vuotisjuhlien jälkeen Vanhanen ryhtyi pohtimaan, mitä pitäisi pelastaa Virun historiasta. Seuraaviin vuoden 2007 juhliin ilmestyi kirja Aikamatka Hotelli Viruun (Sakari Nupponen, Gummerus).
Kirjoittajan käytössä ollut laaja kuvamateriaali on sittemmin tallennettu Eesti Filmiarhiivin kokoelmiin. Suomessa ei liene hotellia, josta olisi päätynyt 400 kuvaa museoon.
Kirja innoitti kahteen dokumenttielokuvaan. Suomalaisen version ohjasi Taru Mäkelä vuonna 2013. Lisäksi Aikamatka Hotelli Viruun oli poikinut vuonna 2011 yllättävän sivutuotteen: Hotelli Virun KGB-museon, joka avattiin ylimmässä kerroksessa toimineeseen salaiseen radiohuoneeseen. Siellä käy edelleenkin häkellyttävä määrä vieraita (38 000 vuodessa!) ja se saa yhä maailmanlaajuista huomiota.
Artikkeli ilmestyi alun perin vuonna 2017 kirjassa Viro 100. Viro-vuosikirjan juhlajulkaisu (toim. Jari P. Havia, Tallinna-kustannus).
Viru-hotelli on tuonut 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Merineitsi-ravintolan lavalle juhlakabareen Crème de la Crème eli revyyteatteri Starlight Cabaretin parhaat palat. Se on värikäs valikoima revyynumeroita, jotka ovat valloittaneet vuosien saatossa yleisön sydämet. Kabaree-esitykset jatkuvat taas lokakuussa 2022.
