Krõõt Kukkurin Viro on kaunis, turvallinen ja itsepäinen

Itsenäisyytensä palauttaneen Viron kanssa 30-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä kuvittaja Krõõt Kukkur on kysytty tekijä Virossa omaleimaisen ja vahvasti ajassa elävän tyylinsä ansiosta.

Grete Ahtola

Tällä kertaa saamme tutustua 30-vuotiaaseen, virolaiseen kuvittajaan ja muotoilijaan Krõõt Kukkuriin, joka on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut paljon. Krõõt on taiteilija, jonka mielettömän hieno tyyli ja kädenjälki ovat esimerkiksi virolaisen HeadRead-kirjallisuusfestivaalin suosittujen t-paitojen, kangaskassien ja myös nettisivun omalaatuisten piirrosten takana. HeadRead kertoo yhteistyöstä Krõõtin kanssa seuraavaa: ”Krõõt on lämmin, henkevä, omaperäinen ja tunnistettava – sopii siis täydellisesti meidän festivaalillemme.”

Kuvittaja Krõõt Kukkur. Kuva: Päär Keedus

Myös Viljandin perinnemusiikkifestivaali valitsi Krõõtin viime vuoden festivaalinsa kuvittajaksi perustellen valintaansa näin: ”Krõõtin kädenjälki on erottuva, värivalinnat ovat rohkeita ja hänellä on todella hyvä maku.”

Krõõtin itsensä mukaan hän kiinnostui piirtämisestä sinä samana hetkenä, jolloin hän oppi pitämään kynää kädessään.

”En ole kyllä oppinut sitä tähän päivään mennessä pitämään oikein kädessä, sain sen takia jo ensimmäisellä luokalla vararehtorilta moitteita”, kertoo Krõõt puolileikillään.

”Kiitos vanhempieni kävin peruskoulun ohessa Kevade-kadun taidekoulussa, ja sain sieltä perustiedot niin piirtämisestä, grafiikasta, maalaamisesta kuin kuvanveistostakin. En aikonut koskaan alkaa tienata elantoani taiteella, se oli pikemminkin mahdottoman tuntuinen, hiuksenhieno ajatus. Piirsin kuitenkin muiden hommien ohessa jatkuvasti. Opiskelin vuoden Viron taideakatemiassa graafista suunnittelua, tein ensimmäiset itse kuvittamani t-paidat ja sain yhä enemmän työtarjouksia. Lopulta ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen minun piti päättää, jatkanko rakasta, mutta aika kaukana taiteesta olevaa, mutta vakaatuloista päivätyötäni vai alanko oman itseni pomoksi, kaikkeen ei yksinkertaisesti enää aika riittänyt. Voin sanoa, että ankarampaa pomoa kuin nyt, ei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut.”

Grete Ahtola: Olet tehnyt todella erilaisia suunnittelu- ja kuvitustöitä sekä työskennellyt eri organisaatioiden ja asiakkaiden kanssa. Onko sinulla jokin työhön liittyvä unelma tai saavutus, jota kohti pyrit?

Krõõt Kukkur: ”En ylipäätään ole suuri unelmoija, haluan toimia. Kun katson taaksepäin, huomaan, etten ole koskaan asettanut tavoitteita itselleni. Teen vain sitä, mistä pidän tai mikä milläkin hetkellä tuntuu oikealta, pohtimatta, palveleeko se minua ja kuinka. Tähän saakka on kaikki loksahdellut mukavasti paikalleen ja suuntaan vähintään yhtä hyvää tulevaisuutta kohti.”

GA: On ennustettu, että emme lähitulevaisuudessa pärjää enää yhdellä ammatilla, vaan osaamistaan tulee jatkuvasti täydentää ja jopa ammattia useamman kerran vaihtaa. Osaisitko kuvitella itsesi johonkin toiseen ammattiin tai rooliin?

KK: ”Tietysti! Sopisin hyvin määräilemään jotakuta, mutta vain siinä tapauksessa, että olen opetellut kaikki kyseisen alan hienoudet. Pidän käsin kosketeltavista ja silmin nähtävistä tuloksista, siksi valitsisinkin tuota vastaavan ammatin.”

Viro – kaunis, turvallinen, itsepäinen

Krõõt Kukkurin teos Always late

GA: Jos pyytäisin sinua kuvailemaan Viroa kolmella sanalla, niin mitkä ne olisivat?

KK: ”Kaunis, turvallinen, itsepäinen.

Kuulostaa pahimmalta kliseeltä, mutta Viron luonto on todella kaunis – suojärvet, rannikot, metsämaat, saaret – ei tarvitse matkata kauaa, kun jo löytää itsensä jostain luonnonkauniista paikasta. Turvallinen ennen kaikkea luonnon näkökulmasta – muistan hyvin sen helpotuksen, kun sain tietää, ettei Virossa tarvitse pelätä suuria maanjäristyksiä, tsunameja tai tulivuorenpurkauksia. Ihmiset ovat itsepäisiä. Ajavat omaa asiaansa eivätkä pyydä apua. Eivät kestä tuttavallisuutta.”

GA: Olet syntynyt tasan 30 vuotta sitten vapaassa Virossa. Oletko ajatellut, mitä vapaus sinulle tarkoittaa?

KK: ”Vapautta voi mitata niin monella tasolla: valtiollisella, kansallisella, yhteisöllisellä, henkilökohtaisella jne. Jokaisen suuremman vapauden sisällä on omia pieniä vapauksia, joita on toisille annettu ja toisille ei. Minun sukupolvelleni valtiollisen tason vapaus on itsestään selvä, nyt keskitytään yhteisölliseen sekä henkilökohtaisia intressejä palvelevaan vapauteen. Yleisesti vapaus tarkoittaa minulle mahdollisuutta, valintaa ja vastuuta.”

GA: Miksi pidät Virossa asumisesta? Mihin, millaiseen paikkaan palaat, kun palaat esimerkiksi pidemmältä ulkomaanmatkalta?

KK: ”Pidän Virosta ennen kaikkea siksi, että olen täällä syntynyt. Tunnen tämän maan, kielen, kansan ja tavat, olen osa sitä. Perheeni ja ystäväni ovat täällä. Olen riittävän laiska ja arka, jotten muuta ulkomaille, en edes, jos ruoho olisikin aidan takana vihreämpää. Arvostan paikallista, keskivertoa väestöntiheyttä. Ulkomaanmatkalta palattuani lähden heti, kun se on mahdollista, vanhempien kotiin. Yleensäkin palaan ihmisten, en paikkojen luo.”

GA: Mikä sinusta elämässä Virossa on sellaista, joka voisi muuttua paremmaksi?

KK: ”Takuulla suhtautuminen kanssaihmisiin ja toisten huomioiminen ja heistä huolehtiminen. Itsensä lisäksi heikompien suojeleminen. Ympäristön vaaliminen ja sen tilan kohentaminen. Pyöräilykulttuuri ja -infra (olen ikuisesti kateellinen Helsingille)!

Uskon ja haluan, että esimerkiksi 30 vuoden kuluttua voisivat Viroa johtaa ja hallita ihmiset, jotka huolehtivat parhaimmasta mahdollisesta nykyisyydestä ja aina paremmasta tulevaisuudesta, eivät omasta mukavuudestaan ja kukkarostaan. Avainsanoja olisivat suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja vapaus.”

Suhde Suomeen – paljon yhteistä iloa, mutta myös hiukan kiusantekoa

GA: Millainen on suhteesi Suomeen ja suomalaisiin? Onko meillä mielestäsi erityinen suhde?

KK: ”Minusta Suomen ja suomalaisten kanssa on sellainen sisarussuhde – paljon yhteistä iloa, mutta myös hiukan kiusantekoa. Minulle jo pelkkä kielisukulaisuus luo lämpimämmän suhteen. Huumori ja yleinen ihmisluonne näyttävät nekin yhdistävän meitä.”

Krõõt Kukkurin teos Thank you for wearing a mask

GA: Seuraatko, mitä Suomen kulttuuri- ja taide-elämässä tapahtuu? Onko Suomessa jokin ala, kokemus tai elämys, jolla on sinulle erityinen merkitys tai vaikutus?

KK: ”Ehdin tuskin seurata kaikkea Virossa tapahtuvaa, siksi en valitettavasti seuraa Suomen kulttuurielämää, mutta onneksi jotkut helmet päätyvät minulle ystävieni ansiosta. Pari Suomen kirkkaampaa tekijää, jotka heti tulevat mieleen, ovat boylesque-tähti Hasard Le Sin ja kuvittaja Satu Kettunen. Molempien tuotanto, niin erilaista kuin se onkin, on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja minua inspiroinut.”

GA: Voisitko suositella lukijoillemme, Virosta kiinnostuneille suomalaisille, joitain virolaiseen kulttuuriin liittyviä tapahtumia, joita kannattaisi seurata ja mahdollisuuksien mukaan osallistua?

KK: ”Luonnollisesti suosittelen Tallinnassa käydessä vierailua Stella Soomlaisin galleriaan, jossa avattiin 12.8. minun neljäs yksityisnäyttelyni UNDER THE SUN! Teatterista kiinnostuneiden kannattaisi katsoa Juhan Ulfsakin ohjaama Pigem ei, ja sen, joka kaipaa jotain pikantimpaa, tie voisi viedä Burlesque Estonian järjestämiin näytöksiin Heldeke-baariin!”

Kulttuurisuositukset:

Stella Soomlaisin galleria

Juhan Ulfsakin näytelmä Pigem ei

Burlesque Estonian näytökset