”Virolainen luottaa luontoon” – luonnon yrteistä kertoo Maiu Juurik

Teksti: Lissu Kirves

Sosiaalisessa mediassa on viime viikkoina levinnyt virolaisten ja Viroa tuntevien suomalaisten keskuudessa yksi kysymys: mistä saa karhunlaukkaa?

Virolaisten luontosuhde on tiivis ja uskomukset luonnon parantavista voimista voimakkaammat kuin esimerkiksi Suomessa. Siinä missä suomalainen oppii sienestämään vanhempien tai isovanhempien kanssa, virolainen oppii tietoutensa luonnon yrteistä äidiltä, isoäidiltä tai esimerkiksi naapurin rouvalta.

Kysymyksiin karhunlaukasta ja Viron villiyrteistä ja lääkekasveista vastaa meille viron kielen opettaja ja luonnon yrttien tuntija Maiu Juurik.

Aloitetaan karhunlaukasta. Maiu kertoo, että karhunlaukka on monivuotinen sipulikasvi, joka kasvaa varjoisissa paikoissa lehdoissa sekä lehti-, seka- ja havumetsissä. Karhunlaukan pääasialliset kasvupaikat Virossa ovat Pohjois- ja Länsi-Viron kosteat lehdot ja sitä kasvaa myös saarilla. Suomessa karhunlaukkaa kasvaa Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa, mutta se ei ole niin laajalle levinnyt kuin Virossa. Virossakin kasvi kuuluu III. kategorian suojeltuihin lajeihin. 

Vihreitä lehtiä ja valkoisia kukkia: kieloksi usein luultu karhunlaukka
Karhunlaukkaa metsässä.

”Karhunlaukkaa käytetään Virossa mauste- ja hoitavana yrttinä. Sitä kasvatetaan myös puutarhoissa. Kasvista voi syödä niin lehtiä, varsia, sipuleita kuin kukintojakin. Makunsa puolesta karhunlaukka muistuttaa hiukan valkosipulia tai sipulia”.

Maiu muistuttaa, että kasveja tulee poimia vain jos tunnistaa varmasti oikean: ”karhunlaukkaa voi luonnosta poimia vain hyvä kasvien tunnistaja, sillä karhunlaukan lehdet muistuttavat paljon kieloa, joka on myrkkykasvi. Virossa karhunlaukkaa voi ostaa esimerkiksi Balti Jaaman torilta”. 

Suomessa villiyrtit ovat olleet trendikkäitä ja nousseet ihmisten tietoisuuteen viime vuosien aikana. Virolaisille luonnosta kerääminen on ollut tuttua kauan ja luonnon syötävät käytetään joko ruoaksi tai lääkkeeksi. 

”Virolaiset todella ovat enemmän keräilijäkansaa. Kaikki, mikä luonnossa on syötävää, käytetään ruuaksi tai lääkkeeksi. Lääkekasvien ja -yrttien keräämisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Joka emännällä, niin nuorella kuin vanhallakin, on kotona lääkekasvivarastot: kuivattuja lehmuksenkukkia, piparminttua, poronjäkälää, kärsämöä, kuismaa ja kehäkukkaa. Virossa on keväällä hyvin tavallista kerätä koivunmahlaa, tehdä vuohenputkipestoa ja keittää nokkoskeittoa” 

Karhunlaukan lisäksi Suomessa on nyt mahdollista löytää Virossa paljon käytettyä isohirvenjäkälää. Maiu kertoo, että nyt flunssa-aikoina on isohirvenjäkälä eli islanninjäkälä (viroksi kansanomaisesti põdrasammal) tavallinen lääkekasvi.

”Islanninjäkälätee on vahvaa ja maistuu karvaalta. Kansanlääkinnässä sitä käytetään laajasti yskän sekä kurkku- ja keuhkosairauksien hoidossa. Viron apteekeissa on myynnissä sekä kuivattua islanninjäkälää että siitä tehtyjä yskänpastilleja. Islanninjäkälällä on vahvoja antibioottisia vaikutuksia ja se suojaa myös limakalvoja. Omista lääkekasvivarastoistani sitä löytyy aina. Siskoni sairastui juuri, ja niinpä kiidätin heti islanninjäkäläpussini hänelle. Sisko tulikin terveeksi. Ennen islanninjäkälän keräämistä pitäisi kyllä tarkistaa, onko se Suomessa suojeltu vai saako sitä kerätä. Virossa kyllä saa.”

Vihreää jäkälää metsässä
Isohirvenjäkälää. Kuva CC wikimedia commons: fi.wikipedia.org/wiki/Isohirvenjäkälä

Kuten sanottua, lääkekasvien kerääjän tulee tuntea kasvit todella hyvin. Sen lisäksi tulisi tietää kasvien hoitavat ominaisuudet ja niiden vaikutukset.

”Kaikki lääkekasvit eivät sovi kaikille ihmisille. Täytyy pitää mielessä, että lääkekasvit ovat kuin muutkin lääkkeet – niitä ei voi noin vain käyttää. Tavallisesti yksi lääkekasviteekuuri kestää kaksi viikkoa. Kasvin käyttäminen pidempään voi olla jopa vaarallista”.

Kaikilla ei ole osaamista tai mahdollisuutta kerätä lääkekasveja itse. Aloittelija voisikin aloittaa lääkekasveihin tutustumisen apteekista, jossa apteekkari voi auttaa ja teepaketeissa on käyttöohjeet. 

Maiun mukaan luonnosta kerättäviin syötäviin yrtteihin taas pätevät omat sääntönsä.

”Yrttejä voi kerätä vain puhtaasta luonnosta aurinkoisena päivänä ja tavallisesti vain nuoria kasveja. Itse en keräisi kaupungin puistoista nokkosia tai vuohenputkia. Etsisin jostain maalta tai kasvattaisin puutarhassa. Suomessa olen käynyt keräämässä yrttejä Nuuksiosta ja Isosaaresta. Viime kerralla toin Nuuksiosta esimerkiksi vadelmanvarsia, joista saa todella hyvää teetä. Myös vadelmanvarsitee auttaa hengitystietulehduksien ja yskän hoidossa. Virolainen luottaa luontoon.”